Ihmiset jakautuvat usein sen mukaan, mitä he pitävät hyvänä tai pahana. Tämä kaksinaisuus on usein subjektivisoitunut yhteiskunnassa ja jättää meidät usein epäilemään, mikä on hyvää tai pahaa. Harry Potter -sarjassa kysymys hyvästä, pahasta, puhtaudesta ja epäpuhtaudesta on pääpainopisteenä, erityisesti se hyvä, joka Harryllä on ja joka toisa alta Voldemortilta puuttuu. Huolimatta siitä, että Harry on luonnostaan hyvä, hänet melkein laitettiin Slytherin-taloon, joka on pahamaineinen tummien velhojen tuottamisesta. Sekä Tom Riddlellä (Voldemort) että Harry Potterilla on monia piirteitä ja yhtäläisyyksiä, mutta silti on paljon, mikä erottaa ne toisistaan.
Kauheita asioita on tapahtunut Harrylle hänen lapsuudessaan. Pimeä velho Lord Voldemort murhasi hänen vanhempansa, joten hänen tätinsä ja setänsä kasvattivat hänet (melko vastenmielisesti). Häntä ei huomioitu suuren osan lapsuudestaan ja häntä kohdeltiin ikään kuin hän olisi jotain haisevaa kengän pohjasta.
11-vuotissyntymäpäivänään Harry sai elämänsä yllätyksen ja hänelle kerrottiin, että hän itse asiassa oli velho ja osallistuisi Tylypahkan noituuden ja velhojen kouluun. Vaikeasta lapsuudestaan huolimatta hän päätyy Gryffindor-taloon. Hän voittaa pimeyden ja pyrkii tekemään terveellisiä päätöksiä koko velhossaan.
Tom Riddle puolestaan on huono alusta alkaen. Hänellä oli vaikea lapsuus, koska hänet kasvatettiin orpokodissa ja hän saa turvan päästyään Tylypahkaan. Hänet lajitellaan luihuisen taloon ja hän viihtyy pimeyden puolella koko kouluaikansa.
Tom Riddlellä, joka myöhemmin muuttuu pimeäksi velhoksi, Lord Voldemortiksi, oli myös levoton menneisyys, ja hän aloitti elämänsä varhaisessa iässä orvona. Hän kasvaa lasten orpokodissa, ja aivan kuten Harry, hän löytää velhovoimansa 11-vuotiaana ja innostuu päästäkseen Tylypahkkaan. Hän ei tiedä paljoakaan menneisyydestään ja on päättänyt, että hän voisi oppia vanhemmuudestaan ja historiastaan niiden opetusten ja luentojen kautta, joita hän sai koulussa.
Voldemort oli omistautunut, innokas opiskelija, josta monet opettajat pitivät. Hänen ikätoverinsa kunnioittivat häntä, vaikka hänellä ei oikeastaan ollut ystäviä. Toisin kuin Harry, Tom Riddle oli ovela ja häikäilemätön, ja teki kaiken tarvittavan päästäkseen eteenpäin ja ollakseen paras. Hän oli ylpeä kyvystään hallita ja manipuloida muita, ja käytti tätä myöhemmin hyväkseen muuttaakseen Tylypahkan opiskelijat kuolemansyöjiksi.
Samanlainen alku, erilaiset tulokset
Kun Harry saa tietää menneisyydestään, vanhempiensa kuolemasta ja synkästä velhosta, joka aiheutti niin paljon sydänsuruja, hän huomaa myös, että hänen ja Lord Voldemortin välillä on monia yhtäläisyyksiä. Toisessa kirjassa Harry yrittää selvittää, kuka Luihuisen perillinen on, ja tapaamistensa kautta Dumbledoren kanssa hän saa selville Voldemortin menneisyydestä ja löytää paljon tärkeää muistoistaan. Tom riddle kertoo Harrylle, että”Meidän välillämme on outoja k altaisia. Jopa sinä olet varmasti huomannut. Molemmat puoliverisiä, orpoja, jästien kasvattamia. Todennäköisesti ainoat kaksi Parselmouthia, jotka ovat tulleet Tylypahkkaan sitten suuren luihulaisen. Näytämme jopa jotain samanlaisilta.”
Kaikki elokuvien ajan Dumbledore ja muut professorit huomaavat yhtäläisyydet näiden kahden velhon välillä ja monet ihmettelevät, tuleeko Harrystä Voldemortin k altainen vai ei. Harry kertoo erityisesti ensimmäisen romaanin lajitteluhattulle, että hän tekisi mitä tahansa, jottei joutuisi Luihuiseen. Tom Riddle toisa alta oli iloinen, että hänet sijoitettiin tuohon taloon. Harry kyseenalaistaa, tekikö hattu oikean päätöksen sijoittaessaan hänet Gryffindoriin Luihukkaan, varsinkin kaikkien Salaisuuksien kammiossa paljastettujen arvoitusten jälkeen. Hän kohtaa Dumbledoren huolensa siitä, sopiiko hän todella rohkeaksi, rohkeaksi gryffindoriksi vai olisiko ollut parempi, jos hänet olisi sijoitettu Luihuiseen, kuten Tom Riddle. Dumbledore rauhoittaa häntä ja vastaa:”Kuuntele minua, Harry. Sinulla on monia ominaisuuksia, joita Salazar Slytherin arvosti käsin valituissa oppilaissaan. Hänen oma erittäin harvinainen lahjansa, parseltinkieli, kekseliäisyyttä, päättäväisyyttä, tiettyä sääntöjen piittaamattomuutta. Silti meidän valintamme, Harry, osoittavat, mitä todella olemme, paljon enemmän kuin kykymme.”
Vaikka Harry päättää käyttää voimiaan hyvään ja Tom Riddle käyttää voimiaan pahaan, tosiasia on, että näiden kahden väliset yhtäläisyydet ovat seurausta asioista, jotka eivät olleet heidän hallinnassaan. Kummallakaan velholla ei ollut sananv altaa sen suhteen, olivatko he puoliverisiä, orpoja, jästien kasvattamia vai kasvoivatko he pystyessään puhumaan käärmeille. Kuten Dumbledore toteaa, valintamme määräävät sen, keitä meidän on määrä olla. Voldemort käyttää voimaansa pahaan, mutta Harry käyttää omaa hyvään.
Harry ja Voldemort. "Valittu" ja "Hän, jota ei saa nimetä". Nämä kaksi velhoa ovat samanlaisia pinnalla, mutta erilaisia useammilla tavoilla kuin yksi pinnan alla.
