Koko albumin omistaminen on arvotonta Spotify-soittolistojen ja 99-latausten aikakaudella. Miksi kuunnella tai ostaa koko albumi, kun voi vain saada kohokohdat, voisi kysyä? Useimmiten se on innovatiivista ajattelua. Nykyään nuoretkin suosivat digitaalisten versioiden käyttöä. Fyysisten albumien ostaminen vie yksinkertaisesti paljon tilaa kotona. Joskus albumi on kuitenkin niin virheetön, niin upea alusta loppuun, että vain muutaman radiosta soitetun kappaleen kuunteleminen on kauhea karhunpalvelus. Joillakin albumeilla on kappaleita, jotka voivat olla singlejä. Tässä ovat albumit, joita sinun on kuunneltava niiden musiikkialbumien edestä takaosaan, joista tuli v altavia hittejä ilman hypeä, riippumatta siitä, vannotko uskollisuutta Spotifylle tai Apple Musicille vai omistatko todella levysoittimen ja vinyylikokoelman. Ne ovat todellakin niin upeita.
10 Back To Black, Amy Winehouse
Amy Winehouse on laulaja ja lauluntekijä Englannista. Hänet tunnetaan laajasta musiikkityyleistään ja syvästä, vastenmielisestä kontralaulustaan. Winehousen kuolemaan johtaneen päihdekäytön valossa hänen parhaan albuminsa Back-to-Black (2006) nimi kuulostaa hirvittävän profeetalliselta.. Winehouse oli kuitenkin hehkuvan elossa siinä, huvittava, vihainen ja rakastunut. Se ääni-impulsiivinen, erehtymätön, aina väärään väliin tavoitteleva, täsmälleen oikeaksi osoittautuva, säästää tuottaja Mark Ronsonin ylelliset taustat, jotka on poimittu edellisen vuosisadan populaarimusiikin parhaasta (doo-wop, soul, hip-hop)).
9 808s & Heartbreak - Kanye West
Jopa ihmiset, jotka olivat tietoisia Kimin lasten isän Kanye Westin aiemmista kamppailuista, hämmentyivät neljännen albumin kavernoisesta soundista ja paljastetuista soul-lyriikoista, jotka julkaistiin traumaattisen vuoden jälkeen, kun hänen äitinsä kuoli ja hänen kihlauksensa päättyi. Sen perusestetiikka oli erilainen kuin mikään hip-hopissa: niukkoja syntetisaattoreita käytettiin tasapainottamaan laulua ja räppiä. Juuri teurastetut tuntemukset kuvattiin yksityiskohtaisesti, mutta ne käsitettiin digitaalisella käsittelyllä. Mutta ajan myötä siitä tuli uusi malli tuleville hiphop- ja R&B-artisteille.
8 Music for Parties by Silicon Teens
Tämä kuvitteellinen bändi olisi voinut tuottaa The Big Chill -ääniraidan Blade Runner -sukupolvelle, jos he olisivat saavuttaneet Gorillaz-tason menestystä. Teini-ikäisten kvartetti, joka tunnettiin nimellä Silicon Teens, markkinoitiin soittavana syntetisaattorin perusrockia, joka kuulosti taskulaskimella tuotetulta ja piristävästä musiikista. Kappaleet vuoden 1962 elokuvasta Dirty Dancing, kuten Doo Wah Diddy Diddy, Let's Dance ja Do You Love Me? Itse asiassa kaiken esitti Daniel Miller, Mute Recordsin perustaja, ja Fad Gadgetin Frank Tovey toimi "kasvona" lehdistökuvassa ja sitä seuranneessa musiikkivideossa. Projektin "chip 'n' roll" -soundi oli loistava esimerkki siitä, kuinka kunnioittaa popkulttuurin menneisyyttä samalla kun omaksutaan tuleva teknologinen vallankumous.
7 Luovu postipalvelusta
Ben Gibbard ja Jimmy Tamborello, Death Cab for Cutien jäsenet, alkoivat vaihtaa kappaleideoita digitaalisilla ääninauhoilla, jotka lähetettiin edestakaisin Seattlen ja Los Angelesin välillä vuonna 2001. Jenny Lewis, Rilo Kileyn laulaja, joka jakoi Tamborellon kerrostalo lisäisi lauluihinsa taustalaulua. Give Up oli lopputulos, eteerinen, syntetisaattoripop-poikkeama indie rock -genren kitarakeskeisestä machismosta. He lainasivat 1980-luvun New Romanticsilta, ja he lisäsivät jäisen sinfonisen tunnelman tietokoneistettuihin rakkausballadeihinsa. Silti edes Gibbardin ja Lewisin kiiltävät, robottilaulut eivät voineet kesyttää sanoitusten liiallista melodraamaa.
6 Radioheadin Rainbowsissa
In Rainbows ravisteli koko musiikkialan perustaa. Yksinkertaisella lausunnolla: "Uusi albumi on valmis, ja se ilmestyy 10 päivässä", Radiohead päätti neljän vuoden odotuksen vuoden 2003 Hail to the Thief -elokuvan jälkeen ja mullisti promootiosyklin digitaalisella aikakaudella. Monet muusikot ovat yrittäneet vetää Radioheadia, ja Beyoncé ja irlantilainen rockbändi U2 ovat onnistuneet siinä sen jälkeen, kun In Rainbows ilmestyi kaikkien postilaatikkoon ja fanit kokivat 15 Stepin kauhistuttavat alkusävelit. Albumin "maksa mitä haluat" -vaihtoehto antoi innokkaille faneille, satunnaisille kuuntelijoille ja kiinnostuneille kuuntelijoille vapauden asettaa omat arvonsa musiikille, mikä oli vain yksi askel kohti musiikkiteollisuuden liiketoiminnan haastamista.
5 The Dark Side of the Moon, Pink Floyd
Älä huomioi, että albumin kansi on esillä jokaisessa veljeskunnassa maassa. Yksi parhaista tehdyistä albumeista on The Dark Side of the Moon. Pink Floydin kahdeksas studioalbumi vähentää yhtyeen soundia ja vahvistaa viestiä. Jokainen laulu viittaa syvälle juurtuneeseen haluun tai uskomukseen, joka on olemassa ihmisessä. Se on ollut kaikkien kaikkien aikojen parhaiden albumien listalla. Jokainen kappale edustaa eri elämänvaihetta, ja järjestyksessä soitettuna levyn yhtenäisyys saa sen tuntumaan yhdeltä saumattom alta kappaleelta eikä yksittäisten komponenttien kokoelm alta. Tämä on bändin yritys kuvata inhimillistä kokemusta.
4 To Pimp A Butterfly - Kendrick Lamar
Amerikkalainen räppäri Kendrick Lamar laajensi rapin mahdollisuuksia 2010-luvulla sisällyttämällä inspiraatioita LA:n beat-skenestä, mukaan lukien Kamasi Washington ja Flying Lotus. Hän pomppii kuin auto alas Crenshawilla uussoulin, jazzin ja squelchy funkin päällä. Poliisi-syöttilaulusta Alright tuli kansalaisoikeuksien hymni Fergusonin jälkeiselle ajalle; koko albumi oli vastustaminen syrjintää vastaan, sillä se juhli mustien taiteellisen ilmaisun monimuotoisuutta.
3 Nevermind by Nirvana
Washington-trion toisen vuoden albumi hämärsi pysyvästi rajat pop-puolan ja D:n välillä. I. Y. melankoliaa, vaikka Nirvana ei ollutkaan ensimmäinen indie-tähti, joka teki sopimuksen suuren levy-yhtiön kanssa, tai ensimmäinen, joka pääsi ykköseksi. Nevermind muutti tapaa, jolla insinöörit äänittivät bändejä ja tiedottajat markkinoivat niitä, muuttivat tyytymättömyyttä, loivat arkkityyppisen musiikillisen myytin 1900-luvun lopulle ja saivat aikaan alt-rock-kultakuumeen, joka tuotti satoja alt-rock-bändejä. Nevermind toi myös kiiltoa punkin ja punkin listalle, välitti post-feminististä herkkyyttä massoille, silloi MTV:n ja korkeakouluradion ja tarjosi aforistista ahdistusta synkälle teinille kopioida kouluvihkoa.
2 LAMF, kirjoittanut Johnny Thunders' Heartbreakers
Heartbreakersin yksinäinen studioalbumi oli ennätys katutaisteluista Lontoossa eksyneistä New Yorkin miehistä, jotka etsivät rakkautta, mainetta tai mitä tahansa, jota he voisivat myydä huumerahoilla. Se oli särkyneen sydämen sotkua kitaraa fifties rockin ja R&B:n nopeutettuihin rytmeihin. The Heartbreakers perustettiin vuonna 1975 sen jälkeen, kun kitaristi Johnny Thunders ja rumpali Jerry Nolan lähtivät New York Dollsista. He kiersivät Sex Pistolsin kanssa sinä vuonna ja tekivät albumin L. A. M. F. (lyhenne sanoista "Like a Mother Fucker"), kun he olivat ulkomailla.
1 Kuume kertoa Joo Yeah Yeahs
Fanfaarista huolimatta 2000-luvun alun Brooklynin musiikkiskene ei synnyttänyt monia todellisia rocktähtiä, mutta Karen O oli sen paras. Hänellä oli v alta muuttaa raju blues-pilkkunsa bansheen k altaiseksi huudahdukseksi yhtyeen debyyttinä, kun taas Maps oli väärentämättömän haavoittuvuuden kappale. Joo Yeah Yeahs ei koske vain O:ta; kuten Jack White, toinen noiden vuosien erinomainen kitaristi, Nick Zinner saattoi vaihtaa basson soittamisen ja lyijytyksen välillä milloin tahansa, ja rumpali Brian Chase asettaa vastakkain jylisevät hi-hatit ja ammeen jyskyttävät tomit.
