Vaikka ensimmäisestä videopelielokuvasta on kulunut yli 25 vuotta, elokuvateollisuudella on edelleen vaikeuksia mukauttaa pelejä valkokankaalle. Monet ihmiset ovat saattaneet pitää Pokémon Detective Pikachusta, mutta yleisö suhtautuu edelleen hyvin skeptisesti tulevaan Sonic the Hedgehog -elokuvaan. Ehkä et vain voi pakata kokonaista 20-30 tunnin videopeliä yhteen elokuvaan.
Tänään katsomme IMDb:n mukaan 15 huonointa ja 5 parasta klassikkoesitystä, jotka perustuvat videopeleihin. Ilmeisesti siellä näyttää olevan enemmän huonoja kuin hyviä videopelisarjakuvia, joten lista päätyi epätasaiseksi. Ja koska aiomme keskittyä "Classic" -esityksiin, emme katso mitään viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyä. Niin kauhea kuin Mega Man: Fully Charged ja niin mahtava kuin Castlevania onkin, kumpaakaan heistä ei oteta huomioon tässä luettelossa.
17 Pahin: Lauantai Supercade (6.8)
Yksi varhaisimmista videopelisarjakuvista oli Saturday Supercade, tunnin mittainen lauantaiaamuohjelma, joka koostui lyhyemmistä sarjakuvaosista. Nämä segmentit perustuivat suosittuihin arcade-peleihin, kuten Frogger, Donkey Kong ja Donkey Kong Jr. Asia on, että näillä varhaisilla arcade-peleillä ei ollut paljon tarinaa, joten sarjakuvien piti lisätä niin paljon, että ne tuskin muistuttivat alkuperäiset pelit.
16 Huonoin: napapaikka (6.7)
Toinen 80-luvun videopelisarjakuva, Pole Position perustui samannimiseen ajopeliin. Tietenkin, koska arcade-peleillä ei tuolloin ollut varsinaisia juoni, DIC Audiovisuel joutui tekemään oman tarinansa.
Valitettavasti hahmot olivat niin tyhmiä, että ne ärsyttivät, ja kilpailukohtaukset olivat toisinaan huimia ja hämmentäviä. Pettymys sarjakuva. Ainoa todella mieleenpainuva osa on rokkaava introkappale.
15 Huonoin: Mortal Kombat: Conquest (6.5)
Ainoa tälle listalle päässyt live-action-ohjelma, Mortal Kombat: Conquest oli näennäisesti vihreä valo 90-luvun lopun toimintafantasiaohjelmien, kuten Buffy the Vampire Slayerin ja Hercules: The Legendary Journeysin, suosion vuoksi. Ja vaikka esityksessä on melko vaikuttavaa taistelukoreografiaa, sitä jarruttaa todella halpa CGI ja hämmentävä juoni, joka sijoittuu satoja vuosia ennen alkuperäisiä pelejä.
14 Paras: F-Zero: GP Legend (7.4)
Vaikka Captain Falcon tunnetaan nykyään yleisemmin Super Smash Bros.:sta kuin F-Zerosta, luottamus scifi-kilpailijaan oli edelleen korkealla vuonna 2003, mikä johti anime-sovitukseen. F-Zero: GP Legend on uudelleenkäynnistys, joka tapahtuu vuonna 2201.
Lähdemateriaaliin tehdyistä muutoksista huolimatta fanit näyttävät pitävän tästä animesta, vaikka FoxBox veti sarjan kokoonpanostaan vain viidentoista jakson jälkeen. Sillä voi kuitenkin olla enemmän tekemistä 4Kidsin esitykseen tekemien muutosten kanssa. Etsi sen sijaan alkuperäinen japanilainen versio.
13 Pahin: Captain N: The Game Master (6.4)
Nyt olemme menossa todelliseen paskaan täällä. Captain N: The Game Master oli Nintendo-fanboy-fantasia: lapsi vääntyy videopelimaailmaan, jonka hänen on pelastettava useiden rakastettujen Nintendo-hahmojen rinnalla. Kuitenkin melkein jokainen hahmo täällä pilaantuu esityksen takia. Sekä Kid Icaruksella että Mega Manilla on todella ärsyttäviä puhevammoja ja Simon Belmont on itsepäinen ääliö. Se on suorastaan epäkunnioittavaa.
12 Pahin: Super Mario Bros. Super Show! (6.3)
En halunnut sisällyttää tätä ohjelmaa huonoimpien listalle, mutta olkaamme rehellisiä, Super Mario Bros. Super Show! ei ole kovin hyvä. Live-action-osat ovat typeriä ja sarjakuva on erittäin halvalla animoitu. Tämän ei pitäisi olla yllätys, koska sen on tuottanut DIC, samat kaverit Captain N:n ja Pole Positionin takana. Heistä on tullut surullisen kuuluisia siitä, että he jättävät virheitä valmiisiin sarjakuviinsa.
11 Huonoin: Fire Emblem (6.2)
Vaikka Fire Emblem -sarja näkisi maailmanlaajuisen julkaisun vasta Game Boy Advancessa, vuoden 1997 alkuperäiselle sarjaan perustuvalle videoanimaatiolle annettiin silti englanninkielinen dubaus ja länsimainen julkaisu. Mystery of the Emblem -sarjaan perustuva OVA seuraa Marttia (jostakin syystä nimeltään Mars) hänen matkallaan täyttämään kohtalonsa. Emme tietenkään koskaan pääse siihen kohtalonosaan. OVA on vain kaksi jaksoa pitkä ja kattaa vain hyvin pienen osan pelin juonesta.
10 Huonoin: Sonic the Hedgehogin seikkailut (6.2)
90-luvun alussa oli kaksi suurta Sonic-sarjakuvaa: synkkä ja dramaattinen toimintasarja, joka tunnettiin nimellä Sonic SatAM, ja ylivoimainen gagfest Adventures of Sonic the Hedgehog. Jotenkin Sonic SatAM peruutettiin vain 26 jakson jälkeen ja Adventures sai täydet 65 jaksoa sekä jouluerikois, vaikka se oli huomattavasti huonompi kaikilla rintamilla.
9 Paras: Pokémon (7.4)
Tietenkin, jos puhut videopelisarjakuvista, jotka ovat todella hyviä, ensimmäinen sarja, joka tulee useimpien ihmisten päähän, on Pokémon, ja hyvästä syystä. Alkuperäiset Game Boy -pelit olivat suosittuja, mutta anime teki Pokémonista maailmanlaajuisen ilmiön, ja söpö pieni Pikachu johti liikettä. Tämä sarja jatkuu jopa tähän päivään yli tuhannella jaksolla!
8 Huonoin: Mortal Kombat: Defenders Of The Realm (6.2)
Joku päätti, että olisi hieno idea muuttaa 90-luvun väkiv altaisin ja kiistanalaisin videopeli lasten sarjakuvaksi. Mortal Kombat: Defenders of the Realm toimi eräänlaisena jatko-osana sekä ensimmäiselle elokuvalle että Ultimate Mortal Kombat 3:lle, jossa Raidenin soturit puolustavat Earthrealmia hyökkääviltä roboteilta ja Baraka-klooneilta. Peli ei tietenkään sovi muotoon hyvin.
7 Huonoin: Sonic Underground (6.1)
Niin huono kuin Adventures olikin, Sonic Underground oli vielä pahempi. Juonen, joka kuulostaa siltä kuin se olisi otettu suoraan jonkun fanficistä, Sonic tapaa kauan kadoksissa olleet sisarukset Sonia ja Manic (kaikkien ääninäyttelijänä Jaleel White, jopa tyttö) ja saa selville, että he ovat osa kuninkaallista perhettä. Kuningattaren piilossa, kun Robotnik alkoi v altaa Mobiuksen, heidän kohtalonsa on kaataa Robotnik rockin voimalla. Kuten odotettiin, lähtökohta ei voinut pitää esitystä pinnalla.
6 Huonoin: Street Fighter (6.0)
USA Networkin Action Extreme Teamin Defenders of the Realmin rinnalla esitettävä Street Fighter on jotenkin pahempi kuin tuo virhe. Guile johtaa kansainvälistä rikostaistelijoiden ryhmää M. Bisonia ja Shadaloota vastaan.
Sillä välin sarjan tukipilarit Ryu ja Ken ovat hämmentyneitä, koomista helpotuksen aarteenmetsästäjiä. Toiminta on tahmeaa, huumori on korvia ja dialogi vaihtelee "niin huonosta, että se on hyvä" pelkkää vanhaan pahaan. Ainakin saimme siitä aika hyviä meemejä.
5 Paras: Kastemato Jim (7,5)
Ainoa amerikkalainen sarjakuva, joka pääsi "Parhaiden"-listalle, Earthworm Jim oli aliarvostettu esitys, joka perustui samannimiseen videopeliin. Nimellisen kastemadon seikkailujen jälkeen, joista tuli supersankari robotin superpuvun kautta, Earthworm Jim oli supersankarien ja toimintasarjakuvien huippuparodia. Se ei ainoastaan vanginnut pelien henkeä, vaan teki sen tyylikkäästi.
4 Huonoin: The Legend of Zelda (5.9)
Esitetään perjantaisin Super Mario Bros. Super Showssa! oli The Legend of Zelda, klassiseen NES-peliin perustuva toimintafantasiasarjakuva. Alkutekstit lupaavat toimintaa ja seikkailua, jotka pelin fanit ovat tulleet tuntemaan. Sitten Link pilaa kaiken avaamalla suunsa. Vaikka hänellä ei ehkä ole paljon persoonallisuutta peleissä, sarjakuva on huonompi, koska hän tekee Linkistä epämiellyttävän ääliön.
3 Huonoin: Donkey Kong Country (5,7)
Jos The Legend of Zelda oli katastrofi, Donkey Kong Country oli kauhistus. Yhtenä varhaisimmista tietokoneanimaatioista on odotettavissa hankaluuksia. Toisin kuin Beast Wars: Transformers ja ReBoot, tämän esityksen liioitellut ilmeet ja liikkeet näyttävät hyvin kammottav alta ja oudolta. Sitten on musiikilliset numerot, jotka… jättävät paljon toivomisen varaa.
2 Pahin: Darkstalkers (4.5)
Älä ylläty, jos et ole koskaan kuullut Darkstalkers-sarjakuvista, sillä se kesti vain kolmetoista jaksoa. Jostain syystä he tekivät päähenkilöstä Morrigan Aenslanista konnan. Sitten on animaatio. Graz Entertainment antoi "leikkauksille" aivan uuden merkityksen. Taistelukohtaukset koostuivat usein samoista pareista hitaasti toistuvista kuvista, ja niissä esiintyi usein epäjohdonmukaisuuksia sekä muita virheitä.
1 Paras: Street Fighter II V (7.7)
Street Fighter II V on pelin ja 90-luvun animen fanien suosikki, varsinkin kun sitä verrataan kauheisiin amerikkalaisiin animaatiosarjoihin. Ensinnäkin Ryu ja Ken ovat päähenkilöitä, eivät sarjakuvan aarteenmetsästäjiä. Toiseksi sarjan ohjasi Gisaburo Sugii, sama kaveri, joka ohjasi Street Fighter II: The Animated Movie -elokuvan, yhden harvoista hyvistä videopelielokuvista. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, toiminta on huippuluokkaa.
Pitäisikö jonkin näistä videopeliohjelmista sijoittua korkeammalle tai alemmalle listalle? Mene valittamaan siitä ihmisille, joilla on IMDb-tili.
